Anita Rubin puhuu skenaariotyöskentelyn periaatteista

Tammikuun pajassa keskusteltiin skenaarioista. Asiantuntijakommentteja pajalaisille jakoi Anita Rubin.

- Koko meidän tulevaisuus on unelmien, mahdollisen ja todennäköisen tulevaisuuden välistä vuorovaikutusta. Haaste on se, miten me teemme nyt sellaisia valintoja ja päätöksiä, että saisimme siirrettyä uhkakuvan mahdollisimman kauaksi todennäköisestä tulevaisuudesta, Rubin totesi alustuksessaan.

Pajassa vastausta Rubinin asettamalle haastelle etsittiin skenaariomenetelmän avulla.

Skenaarioiden maasto Anita Rubinin fläppitaululla (2008)

Skenaarion luonne

Sivistyssanakirjassa skenaario määritellään ennakkokuvaksi tai elokuvakäsikirjoituksen hahmotelmaksi. Skenaario onkin alunperin termi, jota käytettiin teatterin ja elokuvan tekemisessä (Rubin 2002). Myös Anita Rubin vertaa skenaarioiden laatimista dramaturgin työhön.

- Skenaario on se käsikirjoituksen vaihe, joka sisältää enemmän kuin pelkät vuorosanat, Rubin selittää.

Teatteri ja elokuvataustasta kertoo myös skenaarion tarinallisuus. Rubin määritteleekin skenaarion vapaamuotoiseksi ja näkemykselliseksi tarinaksi jostain tulevaisuuden tilanteesta.

Olennaista skenaariossa kuten kaikissa tarinoissa on tarinan loogisuus. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa (1999, 57) määrittelee skenaarion ”tapahtumasarjaksi, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askelelta nykytilasta.” Käsikirjoituksen tavoin skenaarion sisäisen maailman täytyy olla ehyt ja looginen, mutta toisin kuin fiktiivisessä tekstissä skenaarion lähtötilanne on aina nykyhetkessä ja todellisuudessa.

Skenaario perustuu aina nykytietoon

Skenaario perustuu aina vahvasti nyt käytettävissä olevalle tiedolle. Rubin korostaa sitä, että tulevaisuuteen näkeminen tapahtuu aina nykyisyydestä käsin.

- Täytyisi välttää sellaisia skenaarioita, joilla ei ole yhteyttä tähän päivään. Me ei tehdä scifiä, hän toteaa.

Scifiksi skenaarion muuttaa tutkijan kyvyttömyys nähdä historian asettamia reunaehtoja.

- Voi esimerkiksi olla, että moni asia on mahdollista tehdä, mutta perinteet estää sen. Jos tätä ei oteta huomioon, skenaario on huono. Mutta jos sen sijaan huomioidaan se, miten perinteet voidaan ylittää, skenaario on hyvä. Tämä ei ehkä ole paras mahdollinen esimerkki, mutta jos ei esimerkiksi huomioida sitä, että muslimi ei syö sianlihaa, skenaario on huono.

Nykyhetkeen ja historiaan liittyy myös se, että skenaariolla halutaan aina myös vaikuttaa ihmisiin. Rubinista skenaarioiden laatijan pitäisi miettiä sitä, miten voidaan vaikuttaa siihen, että se toivottava tulevaisuus toteutuu.

Hyvä skenaario kiinnostaa

Kaikkien tutkijan laatimien skenaarioiden ei ole tarkoitus siirtyä lopulliseen tutkimukseen tai raporttiin.

- Kaikista mahdollisista skenaarioista on valittava ne, jotka ovat aidosti kiinnostavia, Rubin selittää.

Tutkijan on hyvä muistaa, että kiinnostavuus ei tarkoita miellyttävyyttä.

- On uskallettava myös puhua niistä tosi negatiivisista mahdollisuuksista, Rubin toteaa.

Negatiivisten asioiden tuominen julkiseen keskusteluun vaatii tutkijalta rohkeutta.

- On uskallettava rikkoa totutut mallit ja uskallettava tehdä asioita, jotka ovat arkiajattelua vastaan. On uskallettava tuoda uusia strategisia malleja.

Heikkoja signaaleja metsästämässä

Rubinista uskallus ja rohkeus skenaarioita laatiessa syntyy herkkyydestä. Tutkijan on kuulosteltava toimintaympäristönsä muutoksia ja metsästettävä heikkoja signaaleja.

- Heikot signaalit ovat niitä pieniä merkkejä, jotka jäävät askarruttamaan esim. lukiessa lehtiä, Rubin selittää. – Esimerkiksi yksi nuori tamperelainen opiskelija löysi lehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että oli löydetty silmättömiä silakoita. Lopulta hän teki asiasta väitöskirjan ja osoitti, että erään ison kemian tehtaan jätevedet menivät siihen järveen, josta silakat löytyivät. Paitsi että tehdas joutui puhdistamaan jätevetensä, alettiin myös kiinnittää huomiota siihen, mitä mereen oikein syydetään.

Postmodernissa maailmassa heikkojen signaalien metsästäminen ei aina ole helppoa. Tulevaisuusveteraani Masini (1993) jopa asettaa skenaarion yhdeksi tehtäväksi epävarmuuden hillitsemisen maailmassa, jossa kaikki muuttuu koko ajan.

Mutta miten muuttaa joku loogiseksi tarinaksi nykyhetkestä käsin ja herkkänä ympäristön antamille heikoille signaaleille? Kuulostaa mahdottomalta tehtävältä.

- Skenaarioprosessin ongelma ja haasteellisuus on siinä, että aina kun toimintaympäristössä tapahtuu joku muutos on uskallettava tehdä uusi malli.. Esim. miten tämä taantuma vaikuttaa skenaarioihin. Älkää jättäkö sitä pois, vaikka se ei kuuluisikaan alkuperäiseen suunnitelmaan, Rubin toteaakin pitkän pajapäivän lopussa.

Skenaariotyön kulku (Rubin 2008)

Lähteet

Mannermaa, Mika 1999: Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY, Ekonomia-sarja. Porvoo.

Masini, Eleonora. 1993. Why Futures Studies. Grey Seal, London.

Rubin, Anita 2002. Skenaariopolut tulevaisuuteen http://v2.edelfoi.fi/fi/content/info/method/03_skenaariot