Heikkoja signaaleja metsästämässä

© Hannu Linturi 2003

Tiivistelmä

Heikko tulevaisuussignaali on muutoksen ensioire, joka tulee tyypillisesti vahvaksi yhdistymällä toisiin signaaleihin. Vastaanottaja ja hänen tavoitteensa määrittelevät heikon signaalin merkittävyyden. Heikon tulevaisuussignaalin tunnistaminen ja löytäminen edellyttää  useimmiten systemaattista etsintää. Heikko tulevaisuussignaali vaatii ollakseen ’oikeasti’ olemassa 1) tukea, 2) kriittistä massaa, 3) vaikutusavaruutensa kasvua ja 4) asialle omistautuneita toimijoita eli ’soihdunkantajia’. Heikon signaalin havaitsevat muita useammin edelläkävijät tai erityisryhmät, eivät niinkään asiantuntijat. (Kuusi, Hiltunen & Linturi 2000)

Heikon signaalin sisällöstä ei vallitse määritelmällistä konsensusta. Yksimielisyyttä ei ole odotettavissa jatkossakaan. Heikkojen signaalien ikävä ja kiehtova ominaisuus on, että niitä ilmenee monilla toisistaan poikkeavilla elämänalueilla samanaikaisesti. Vaatii herkkyyttä oivaltaa aito heikko signaali, joka voi sijaita missä vaan ja olla minkälainen vaan.

Useimmille heikko signaali on kuitenkin ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai alkusysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua eri suuntaan kuin muutoin olisi käynyt. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei useinkaan voida perustella tilastollisesti vaikkapa historiallisella aikasarjalla, vaan se on ilmaantuessaan jotain uutta ja ennen kokematonta. (Rubin 2002)

Kun maailman menon ennustettavuus on heikentynyt ja tulevaisuuteen viritetyt pyydykset ja odotukset futuureineen ja optioineen lisääntyneet, on kasvanut myös uusien tuntemattomuus- ja tulevaisuusluotainten kysyntä. Sosiaalisen mikroskoopin alle ovat joutuneet vuorollaan niin hiljaisena lymyävä tieto kuin heikot tulevaisuussignaalitkin. Hiljaisella ja heikolla on paitsi yhteys toisiinsa myös ilmeinen yhtäläisyys. Molemmilla pyritään kuvaamaan sellaista, jota ei ole kunnolla näkyvissä.

Hiljaisella tiedolla (tacit knowledge) ymmärretään toisaalta yksilön ’äänetöntä’ osaamista (tekemiseen ja toimintaan kiinnittynyttä taitoa), ja toisaalta tietoa ja näkemystä, jonka joku henkilö ’omistaa’, mutta joka ei ole levinnyt koko yhteisön osaamiseksi. Yksilöllinen hiljainen tieto oli käsitteen keksijän unkarilaisen tutkijan Polanyin alkuperäinen tutkimuskohde. Japanilainen Nonaka on taas pohtinut organisaatioiden oppimista hiljaisen tiedon näkökulmasta, ja kehittänyt prosessimalleja, joissa hiljaisesta tehdään äänekästä ja sisäisestä ulkoista.

Heikon tulevaisuussignaalin havaitseminen voi perustua hiljaiseen tietoon. Sellainen tieto on intuitiivista ja sanatonta. Kun se saa sanat, se muuttuu äänekkääksi ja alkaa vahvistua.

Heikon signaalin määrittelyä

Heikoilla signaaleilla (weak signals) tarkoitetaan ”ilmiöitä, jotka ovat oraalla ja joilla ei yleensä ole historiaa, trendiä tai muuta selvästi tunnistettavaa menneisyyttä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa muodostua aivan keskeisiksi ilmiöiksi ja vaikuttajiksi.” (Mannermaa 2002) Heikkojen signaalien rinnalla on käytetty  käsitteitä ’Wild Card’ (Inayatullah 1996, Mannermaa 1999) ja ’germ’ (Godet 1994). Godet määritteli Pierre Massea (1965) lainaten germin ”merkiksi, joka on nyt vähäinen mutta valtava uskottavien (virtual) seuraustensa kannalta". Usein käytetty heikon signaalin englanninkielinen termi on myös "emerging issue".

Anita Rubin (2002) tekee eron heikon signaalin ja villin kortin välillä. Hänen mukaansa villit kortit poikkeavat heikoista signaaleita siinä, että villin kortin yllättävyys on sen tapahtumisen äkillisyydessä, epäjatkuvuudessa. Heikkojen signaalien tavoin villillä kortilla ei ole historiaa, sitä ei voi ennakoida aikasarjoihin tai lainomaisuuksien avulla. Villit kortit ovat yllättävästi ilmaantuvia muutostekijöitä, jotka muuttavat tapahtumisen kulun äkillisesti epävarmaksi.

Kuva 1. Villi kortti muuttaa kehityksen suuntaa

Villin kortin tapahtumisen todennäköisyys on lähellä nollaa, mutta jos se kuitenkin tapahtuu, vaikutukset tulevaan kehitykseen ovat poikkeuksetta merkittävät. Esimerkkeinä villeistä korteista Rubin mainitsee äkilliset geenimuunnokset, Tshernobylin ydinvoimalan räjähdyksen vuonna 1986, tai Gorbatshovin valinnan Neuvostoliiton johtajaksi, mistä seurasi lopulta koko supervallan romahtaminen. Samaa luokkaa ovat Berliinin muurin murtuminen ja syyskuun 11. päivän terrori-isku.

Heikkojen signaalien merkitystä on vahvistanut uskomus, että niiden tunnistaja on muita paremmassa asemassa mm. käynnistettäessä uutta liiketoimintaa tai uudistettaessa vanhaa liiketoimintaa. Heikkojen signaalien pyydystämisessä esiintyy ainakin kolme ’metsästysseuraa’. Yritysten ja organisaatioiden strategista toimintaa ja selviytymiskykyä tutkivat muodostavat ensimmäisen ja ehkä suurimman joukon. Heidän edustajakseen voi nimetä Bryan S. Coffmanin (2003), joka toiselta disipliiniltään on laskettava myös seuraavaan leiriin. Siihen kuuluvat viestintätieteilijät, joiden tutkimustyö - kuten Leif Åbergin- puolestaan usein sivuaa joltain kulmaltaan organisaatiotieteitä. Kolmanteen leiriin kuuluvat tulevaisuudentutkijat kuten Osmo Kuusi ja Elina Hiltunen. Hiltusen tutkimustyö liittyy sulavasti myös ensimmäiseen tutkimustraditioon. Hän mm. jakaa Coffmanin (1997) heikkojen signaalien analyysin, jonka mukaan heikko signaali on …

  1. idea tai trendi, joka vaikuttaa yritykseen tai yrityksen toimintaympäristöön
  2. uusi ja yllättävä signaalin vastaanottajan näkökulmasta
  3. joskus vaikea huomata "kohinan" ja muiden signaalien keskeltä
  4. uhka tai mahdollisuus yritykselle
  5. usein aliarvioitu ihmisten taholta, jotka tietävät asiasta
  6. omaa viiveajan, ennen kuin kypsyy ja muuttuu valtavirraksi
  7. edustaa mahdollisuutta oppia, kasvaa ja kehittyä

Coffmanin luonnehdinta on kuvaavaa, mutta jättää itse kohteen puolittain määrittelemättä. Määrittelyn selkeyttämiseen pyrittiin Kuusen, Hiltusen ja Linturin (2000) delfoi –tutkimuksella, johon koottiin asiantuntijoita kaikilta kolmelta tutkimussuunnalta. Tosin tulevaisuudentutkijat dominoivat määrällisesti suppeata asiantuntijapaneelia. Määrittelen sen työn pohjalta oman käsitykseni heikosta signaalista. Käytän siitä nimeä hevosmiehen heikko signaali, vaikken eläissäni ole lyönyt vetoa hevosesta. Siksi kiinnitän enemmän huomiota taiteelliseen vaikutelmaan kuin teknisesti korrektiin suoritukseen mitä tulee vedonlyönnin ja ravihevosten maailmaan. Hevosmies on mukana, koska heikkoa signaalia tutkitaan aina tietystä näkökulmasta ja intressistä. Eri näkökulmat poikkeavat siinä määrin toisestaan, ettei ole enää perusteltua käyttää niiden yhteydessä edes yhtenäistä terminologiaa.

Heikkoja signaaleita tutkivalle delfoi -tutkimukselle oli leimaa-antavaa asiantuntijoiden mielipiteiden voimakas jakautuminen. Määrittelyn problemaattisuudesta kertoo, että tuloksista koottu antimääritelmä - siis mitä heikko signaali vähiten on - muistuttaa Japanin teknologisten heikkojen signaalien tunnistamisprosessia (NISTEP 1997). Sen mukaan signaloitu ilmiö on objektiivinen ja tapahtuu väistämättä. Pääsy heikkojen signaalien jäljille on predestinoitu vain asiantuntijoille. Muiden kohtalona on vaeltaa sokeina kuten tekivät ihmiset muinoin ennen kuin valontuoja Prometheus anasti tulen Olympos -vuoren jumalilta.

Heikkojen signaalien tulkinnoista voi muodostaa typologian, jonka toisessa päässä on mekanistis-luonnontieteellinen näkökulma. Sille on ominaista ilmiön kokeminen objektiiviseksi ja deterministiseksi, jolloin heikon signaalin hyödyntämisessä on keskeistä se, kuinka varhaisessa vaiheessa se havaitaan hyödynnettäväksi. Japanilaissukuinen antimääritelmä on lähellä tätä asteikon päätä. Se lienee usein piilouskomuksena teknologiaviritteisessä signaalin metsästyksessä.

Asteikon toisessa päässä sijaitsevat sosiaaliset konstruktionistit, joille signaalit merkitsevät mahdollisuutta, johon voi tarttua. Signaali vahvistuu tai heikkenee dynaamisesti, sosiaalisesti ja indeterministisesti yhteisöjen ja ajan tilausta heijastellen. Tyypillisesti konstruktionisti havainnoi signaaleja biosfäärin kulttuurikerrostumassa, kun taas ‘luonnontieteilijä’ seuraa myös elottoman luonnon merkkejä. Asteikon keskelle voi sijoittaa evolutionistit, jotka erottavat fysikaalisen, biologisen ja kulttuurievoluution toisistaan. Heikko signaali voi edustaa paitsi ’objektiivisia ja subjektiivisia’ voimia myös niiden välisiä monimutkaisia vuorovaikutuksia.

Vaikka hevosmies joutuu lopulta tiivistämään signaalivalintansa vain yhdelle hevoselle, ratkaisulle on eduksi, jos hän on sitä ennen käsitellyt monenlaista informaatiota monella tavalla. Kuusen, Hiltusen ja Linturin (2000) tutkimuksen heikon signaalin määritelmä on hevosmiehen määritelmän pohjana. Se on samalla delfoi-tutkimuksen asiantuntijapaneelin enemmistön käsitys:

”Heikko tulevaisuussignaali on muutoksen ensioire, joka tulee tyypillisesti vahvaksi yhdistymällä toisiin signaaleihin. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin merkittävyys määräytyy sen vastaanottajan tavoitteista käsin ja sen löytäminen vaatii tyypillisesti systemaattista etsintää. Heikko tulevaisuussignaali vaatii: 1) tukea, 2) kriittistä massaa, 3) vaikutusavaruutensa kasvua ja asialle omistautuneita toimijoita eli ’soihdunkantajia’ tullakseen tai estyäkseen negatiivisena tulemasta vahvaksi tulevaisuussignaaliksi. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin havaitsevat edelläkävijät tai erityisryhmät, eivät niinkään asiantuntijat.” (Kuusi, Hiltunen & Linturi 2000)

”Hevosmiehen” signaali

Heikon signaalin taustalta voi löytää systeemistä ajattelua. Yritykset kuten muutkin yhteisöt toteuttavat toiminta-ajatustaan tai liikeideaansa muuttuvassa ympäristössä, jossa risteilee sadoittain impulsseja ja ärsykkeitä, joihin voisi reagoida. Suurin osa niistä on organisaation kannalta merkityksetöntä hälyä, mutta jokin murto-osa niistä voi kehittyä heikoiksi signaaleiksi siitä, johon on ennemmin tai myöhemmin reagoitava. Sellainen heikko signaali voidaan tunnistaa, mutta varmasti vasta jälkikäteen palaamalla jonkun merkittävän tapahtuman vaikutuspolkua taaksepäin. Tällainen signaalin teoreettinen tunnistaminen ei tuo paljoakaan lisäarvoa. Se vain auttaa ennustamaan jo tapahtunutta kuten sosiaalitieteisiin sovellettu luonnontiede yleisemminkin.

Hyödytöntä ei toki ole sekään, että tunnistetaan heikkojen signaalien kehitystarinoita ja niiden taustalla vaikuttavia heikkoja mutta vahvistuvia voimia. Mentaalisten – myös menestymisen – mallien sekä toimintatapojen analysoiminen voi johtaa oppimisprosessiin, jossa lisätään yksilön tai yhteisön tulevaisuuskelpoisuutta. Heikkojen signaalien kiehtovuus on siinä, että niiden tunnistaminen on suorastaan lottomaisen vaikeaa ja epätodennäköistä sekä siinä, että signaali tyhjenee nopeasti merkityksistä ja lisäarvoista, kun se tulee yleisesti tunnetuksi.

Heikkojen signaalien metsästyksessä voi aistia samaa jännitystä ja riskiä kuin ruletin peluussa, vedon lyönnissä tai korttipelissä. Kukin niistä on omanalaisensa vaikutusten ja vuorovaikutusten systeemi. Ruletin peluussa ratkaisee eniten pelkkä tuuri. Loppu on todennäköisyyslaskentaa, jossa pitkän pelin voittomarginaali jää ruletinpyörittäjälle, ei pelaajalle. Nollasääntö takaa ruletinhoitajan tilin. Pelaajan pitäisi varmasti menestyäkseen kyetä ennustamaan pallon kulku ja numerovalinta, joka on fysiikkaa, mutta siihen eivät toistaiseksi riitä yli-inhimillisetkään kyvyt.

Vedon lyönnissä ainoa varma voittaja on myös pelin pyörittäjä, mutta siinä pelaaja voi myös itse parantaa voittomahdollisuuksiaan perehtymällä kilpaileviin hevosiin, ohjastajiin ja olosuhteisiin etukäteen. Niistä saatujen vinkkien avulla vedonlyöjä voi yrittää parantaa voittomahdollisuuksiaan. Systeemi on kuitenkin moniumutkaisempi kuin ruletissa, sillä voittokertoimet määrittyvät sen mukaan miten muut pelaavat. Hyvin informoituna voi melkoisella todennäköisyydellä ja kohtuullisella riskillä veikata voittajahevosta, mutta niin tekevät luultavasti monet muutkin, jolloin voitto-osuus jää pieneksi.

Raveissa ei voi vaikuttaa suoraan kilpailun tuloksiin ilman vilppiä. Kortinpeluussa siihenkin on mahdollisuus. Taitava pokerinpelaaja voi voittaa, vaikkei hänellä olisikaan parhaat kortit. Pelisäännöt sallivat pelata psykologialla, riskeillä ja rahalla. Objektiivista todellisuutta edustavat kortit ja sosiaalista todellisuutta toiset pelaajat. Varmaa voittajaa ei korttipelisääntöjen mukaan ole päinvastoin kuin ruletissa ja vedonlyönnissä, mutta voitotkin tulevat siinä lyhentämättöminä. Pokerissa ei ole erillistä systeemin pyörittäjää, vaan kaikki toimijat ovat samanarvosia pelaajia.

Tähän artikkeliin valittu heikon signaalin systeemi muistuttaa eniten raviveikkauksen järjestelmää. Asiantuntemuksesta ja harrastuksesta on hyötyä. Mikkelissä ’parhaat heikon signaalin asiantuntijat’ kokoontuvat päivittäin rautatieaseman baariin. Siellä porukalla pohditaan seuraavan V5 -veikkauksen lähtöjä. Itse kullakin kimaltelee ideana löytää signaaleita ja tietoa, jonka avulla voisi ’turvallisesti’ veikata yllättäjähevosta. Sellainen tieto olisi kuumaa, mutta vain niin kauan kun sitä ei yleisesti tiedetä. Levitessään tieto nopeasti haalenee ja niin väljähtyvät myös voiton toiveet.

Kuvitellaanpa tilannetta. Potentiaalisen yllättäjähevosen aikaisempi historia ei kerro ainakaan yksiselitteisesti menestyksestä, päinvastoin. Luultavasti on kuitenkin joku tai joitakin vähemmän ilmeisiä tekijöitä, jotka signaloivat muutoksesta: poikkeava kunnon ajoitus, sairaus ja siitä tervehtyminen, valmentajan vaihto, muiden kilpailijahevosten potentiaali… Yksi heikko signaali voi olla myös väkevän signaalin osoittautuminen harhaksi. Kuuma vihje voi kertoa suosikkihevosen olevan vaikkapa ylikunnossa. Useamman heikon signaalin rypästyessä samaan suuntaan houkutus kasvaa.

Luonnostelen hevosmiehen heikkoa signaalia edelleen tukeutuen Kuusen, Hiltusen ja Linturin (2000) delfoi –tutkimukseen. Olen valinnut mukaan joukon keskeisiä vedenjakajia ja pyrin valitsemaan kustakin ’hevosmiehen’ puolen. Tarkasteltavat väitteet koskevat signaloitavan ilmiön objektiivisuutta (1. heikko tulevaisuussignaali ei riipu tulkitsijasta eli on objektiivinen ilmiö), merkitystä (2. heikko signaali on muutoksen ensi oire, 3. heikko signaali ennakoi tulevaisuutta radikaalisti muokkaavia prosesseja), muotoa (4. heikko signaali voi kertoa lineaarisesti etenevästä ilmiöstä, 5. heikko signaali tulee tyypillisesti vahvaksi voimistumalla), tunnistamiseen (6. heikko signaali sisältää merkin, johon on välittömästi tartuttava, 7. olennaisen heikon signaalin löytyminen edellyttää systemaattista etsintää), tulkintaan (8. heikon signaalin voi sama henkilö tulkita monella tapaa) ja leviämiseen (9. heikko signaali vaatii a. tukea, b. kriittistä massaa, ja c. vaikutusavaruutensa kasvua ja asialle omistautuneita toimijoita eli ’soihdunkantajia’ tullakseen tai estyäkseen negatiivisena tulemasta vahvaksi signaaliksi, 10. heikko signaali vahvistuu itsestään ajan myötä, sillä se ennakoi yleistä nousevaa trendiä).

Objektiivisuus

Hevosmiehen heikko signaali on todellinen ja objektiivinen silloinkin, kun se muodostuu hieman erilaisiksi eri ihmisten tajunnassa. Epätodelliseksi sitä ei tee sekään, ettei sitä huomata. Puu metsässä kaatuu, vaikkei sitä kukaan olisi näkemässä tai kuulemassa. Heikko objektiivinen signaali voi olla heikko juuri heikon havaittavuutensa vuoksi. Signaali voi ikään kuin leijalla ilmassa pidempäänkin odottamassa löytäjäänsä. Yllättäjähevonen voittaa siitä riippumatta tunnistaako joku sen etukäteen vai ei. Signaali siitä on useimmiten ollut olemassa, vaikkei sitä kukaan huomannutkaan. Yllättäjäkin on olemassa – tosin toisella epiteetillä - jo ennen kuin siitä tulee yllättäjä.

Heikko signaali on näkökulmasidonnainen, mutta kaksi perusmoodia on erotettava toisistaan: mitä todella objektiivisesti tapahtuu, ja miten koemme ja tulkitsemme sen. Molemmat voivat olla yhtä totta. Kuvitellaan lääkäri, joka sattuman johdattelemana aavistelee tietyn ruokavalion parantavan allergista hiuspohjaa vuonna 2003. Kun ilmiöyhteys saa lisää todistusaineistoa, se alkaa levitä yhä useamman ulottuville. Jokaiselle se on ensi kerralla yhtä uusi ja yllättävä, niin myös parturille, joka havahtuu tietoon ammattilehdestä vuonna 2005 tai parturoitavana oleva asiakas, joka lukee siitä naistenlehdestä vuonna 2007. Heikko signaali se ei ole ollut silloin enää aikoihin.

Ilmiö on objektiivinen, mutta vasta sen vastaanottaminen tekee siitä ’heikon signaalin’ ja tulkinnan tekee vastaanottaja. Ja kun subjekti on mukana, on matkassa myös subjektiivisuus. Otetaan esimerkiksi valonvälähdys pimeällä merellä. ”Tavalliselle kaupunkilaiselle se voi olla pelkkä valonvälähdys tuolla päin: 'ai siellä on meri'. Purjehtijalle: 'valo merellä klo XX tässä säässä pimeällä, kukahan siellä on?' Tai ’niin tuolla on se majakka tai saari’! Merivartijalle: 'heikko valonvälähdys klo XX suunnassa YY ZZ päässä ÖÖ-saaren tuntumassa, onko joku pulassa? Salakuljettaja?' Sodassa vartiomiehelle: 'onko oma, vihollinen?' Jos kukaan ei sitä huomaa, ei se kerro mitään. Viestiä ei syntynyt sinänsä objektiivisesta ilmiöstä, ei heikkoa eikä vahvaa tietoa, ei epäilystä. Tulkinta riippui täysin vastaanottajasta ja ilmiö tiedostetaan kokonaisuutena: valo, kesto, voimakkuus, suunta, kellonaika, päivä, …” (Kuusi, Hiltunen & Linturi 2000)

Tulevaisuudentutkija päinvastoin kuin hevosmies tarkastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä.  Olennaisinta hänelle ovat sosiaaliset, taloudelliset ja teknologiset tosiasiat sekä ihmisten ja ihmisryhmien toimintaa ohjaavat ideat. Yhteiskunnallinen heikko signaali voi olla ihmisten tekojen ja päätösten yhteisvaikutusta ja sen muuttumista vahvaksi saatetaan seurata vaikkapa mielipidetiedusteluin.

Merkitys

Hevosmiehen ”heikot signaalit ovat muutoksen ensioireita. Tuleva tapahtuma ei ehkä itsessään ole näkyvä, mutta se voi ’oireilla’ eli antaa itsestään merkkejä, joiden perusteella on mahdollista ennakoida muutos.” (Hiltunen 2000)Heikon signaalin käsitteen hedelmällisyys perustuu muutoksen havaituksi tulemiseen ja havaituksi tulemisen mahdollisuuteen. Heikko signaali on kuin ”jonkinlaista kolotusta jossain, karheutta kurkussa, kutinaa nenässä eli varsinaisen ensioireen aavistelua, poikkeavaa tuntemusta - himmeästi havaittavissa olevaa outoutta tai muutosta. Kyseessä on signaali jo olemassa olevasta ja käynnissä olevasta tapahtumasta.” (Kuusi, Hiltunen & Linturi 2000)

Hevosmies jättää huomiotta sen tieto-opillisen mahdollisuuden, että kahdesta identtisestä heikosta signaalista toinen johtaa muutokseen ja toinen ei. Teoriassa sellainen on mahdollista esimerkiksi ihmisen asiaan puuttumisen takia. Poikkeavissa – mitä ne milloinkin ovatkin - seksuaalisuuden ilmaisussa ja muodoissa on piirteitä, joissa joidenkin signaalien toteutusta pyritään estämään säädösteitse. Lasten hyväksikäyttö on kiellettyä kaikissa yhteisöissä siitä huolimatta, että internetin hiljaiset signaalit ovat muuttuneet äänekkäiksi jo aikoja sitten. Heikko signaali ei väistämättä johda muutokseen, mutta silloinkin se on merkki tulevasta kehityskulusta tai ilmiöstä.

Kiinnostavimmat ja tärkeimmät heikot signaalit ovat niitä, jotka synnyttävät radikaalisti uusia ilmiöitä. Heikko signaali merkitsee joka tapauksessa useimmiten jonkinlaista muutosta vallitsevaan tilaan. Radikaalisuus istuu tosin yhtä paljon katsojan silmässä kuin yleisessä merkityksellisyydessä. Radiossa luettu V5 –rivi heilauttaa voittaneita ja hävinneitä. Useimmille muille se on pelkkää hälyä. Vanhat yleisradion uutis- ja ohjelmakriteerit ovat heikon signaalin (jälki)arvioinnissa käyttökelpoisia: vaikutuksen laajuus (kuinka monta koskee), vaikutuksen merkityksellisyys (kuinka syvältä koskee) ja tapauksen inhimillisesti kiinnostavat subjektiiviset elementit (miten viihdyttää tai miten kiihdyttää).

Radikalismi ei ole välttämätön, signaali voi ’kääntää laivan ruoria’ pikku hiljaa uuteen suuntaan. Tällaisen signaalin tunnistaminen on vaikeinta. Heikko signaali ylläpitää normaalia evoluutiota, mutta voi myös johtaa revoluutioon. Signaali voi olla hyvin lokaali ja toimia lyhyellä aikajänteellä, jopa tunnin tai muutaman minuutin kestoisena. Hevosmiehen intuitio saattaa herätä ravihevosten lämmittelystä. Yhden tamman pää riippuu, toisen turpa pärskii kuumana!

Muoto

Heikot signaalit saattavat olla irrallisia yksittäisiä ilmiöitä, mutta myös jatkuvia. Vaikka heikko signaali viittaa epäjatkuvuuteen, myös lineaarinen muutos voi merkitä epäjatkuvuutta, tosin hidasta sellaista. Signaalit kertovat kenties vuorottaisista laskuista ja nousuista eli sykleistä. Osaavassa valmennuksessa hevosen kunto kehittyy tasaisesti ja huippukunto kaivetaan esiin silloin, kun sitä halutaan. Hevosmies päättelee joka hevosen kohdalla mihin suuntaan kuntokäyrä on kehittymässä. Heikot signaalit voivat paljastaa epäjatkuvuutta, mutta myös jatkuvuutta. Hevosmiehelle molemmat tiedot ovat yhtä tärkeitä. Ennemmin tai myöhemmin lineaarinen kehitys joka tapauksessa katkeaa. Siihen tosiasiaan perustuu myös pörssien osto- ja myyntiliike. Kurssitrendi muuttuu tai peräti bifurkoituu eli ottaa useita mahdollisia suuntia.

Voimistuessaan samaa ongelmaa - tulevaisuuden ilmiötä - ilmaisevat signaalit käyvät yhä ilmeisemmiksi ja välittävät yhä enemmän informaatiota. Siinä on usein kyse myös siitä, että vastaanottajat herkistyvät ja oppivat huomaamaan signaaleita, vaikkeivät ne objektiivisesti voimistukaan. Heikko signaali voi olla vahva suhteessa ennakoitavaan ilmiöön, vaikkei se olisi itse lainkaan muuttunut. Tummat pilvet tuulen ohella ovat väkevä signaali sateen tulosta. Tarvitaan kuitenkin ’rakenne’ tai teoria pilvien tuulen ja sateen yhteyksistä tai yleisemmin heikkojen signaalien ja ennakoitavan ilmiön yhteyksistä, jotta signaali realisoituisi. Siihen asti se on heikko signaali, jonka hyödyntäminen perustuu sattumaan, intuitioon tai hiljaiseen tietoon.

Signaalin voimistumisella tarkoitetaan signaalin havaitsijasta riippumatonta mitattavissa olevaa voimakkuutta, ja signaalin vahvuudella ymmärretään sen välittämän informaation painoa ennakoitavasta ilmiöstä. Näin voidaan erottaa ennakoitavaa ilmiötä koskevan kokonaistiedon lisääntyminen ja yksittäisen ennakoivan signaalin välittämän tiedon lisääntyminen (=signaalin vahvistuminen). Signaalit sinänsä eivät vahvistu, vaan niiden yhdessä välittämä tieto ennakoitavasta ilmiöstä lisääntyy tai selkeytyy. Tieto vahvistuu kun eri lähteistä tuleva tieto yhdistetään. Palapeli käy analogiasta. Yksi pala ei tule sen selkeämmäksi yhdistymällä toisiin paloihin, mutta kokonaiskuva tulee. Signaalien oikea, luova yhdistäminen on tärkeää, ei vahvistuminen yhdistymällä toisiin signaaleihin.

Heikko signaali voi olla voimistuva, mutta siitä ei seuraa, että se muuttuisi vahvemmaksi signaaliksi. Voimistuminen tiedon lisääntymisen mielessä syntyy usein siitä, kun eri signaalien antama informaatio kumuloituu, ne vahvistavat toisiaan tai kumoavat toisiaan. Heikko signaali ei itsessään voimistu, mutta yhdistämällä eri signaaleja vahvistuu tieto signaalien takana olevasta ilmiöstä. Signaalien määrä kasvaa ajan funktiona ja tieto kombinoimalla näitä signaaleja. Kun suosikkihevonen romahtaa ensi kerran laukalle kuolemanpaikalla, se on vielä useimmiten heikko, tosin pohdituttava signaali. Yhtä hyvin voi olla, että se on negasignaali, väärä hälytys. Vedonlyöjä pyrkii punnitsemaan sen yhteydessä muutakin informaatiota, ja tekee sitten kokonaisinformaation mukaan päätöksensä. Tyypillistä on, että eri henkilöt päätyvät eri lopputulokseen silloinkin kun heillä on sama informaatio käytössään.

Oleellista on oivaltaa eri signaalien riippuvuussuhteet. Ne ovat keskeisiä myös palapelissä. Heikot signaalit voivat toisiinsa kytkettyinä kumota yhden signaalin tarjoaman näennäisselityksen. Klassinen esimerkki on havainto siitä, että haikaroiden määrä  ja syntyvyys alueella korreloivat. Tämän yhteyden selittää kolmas syntyvyyden signaali: kaupungistuminen. Vedonlyöjä joutuu pulaan kohdatessaan ristiriitaista informaatiota. Yksinkertaisinta on hyväksyä toinen puoli informaatiosta ja hylätä toinen puoli. Luovempaa on etsiä oivallus tai teoria, joka selittää ristiriidan niin, ettei kummastakaan informaatiosta tarvitse luopua.

Jotkut heikot signaalit voi ajatella ideoiksi tai meemeiksi, jotka pyrkivät anastamaan evolutiivisessa kilpailussa tilaa muilta ideoilta. Sosiaalisesti määritellyssä todellisuudessa usko johonkin ilmiöön vahvistaa sen toteutumistodennäköisyyttä paitsi subjektiivisesti, niin joskus myös objektiivisesti. Raveissa niin harvoin käy, mutta ihmisten luokittelussa se on käytössä joka päivä. Luokittelut perustuvat eroihin ihmisten välillä kuten sukupuoleen tai ikään, mutta monet erottelut pohjautuvat uskomuksiin ja sitä enemmän, mitä piiloisempia ne ovat.

Usko ja uskomukset ovat väkeviä tulevaisuuden tekijöitä. Joidenkin toimijoiden intressissä saattaa olla vaimentaa joitakin heikkoja signaaleita ja vahvistaa toisia. Signaalit kelpaavat lahtipölkylle siinä kuin muutkin oliot, olivatpa ne sitten biologisia tai kulttuurisia. Joskus tulee keskenmeno tai heikko signaali lähdetetään. Osa heikoista signaaleista jää heikoiksi signaaleiksi ja kuolee pois tai koteloituu odottamaan parempia aikoja.

Tunnistaminen ja tulkinta

Tunnistaminen

Coffman (1997) esittää heikon signaalin tunnistamiseen neljän askeleen mallia, jossa kolmessa ensimmäisessä vaiheessa ’luodaan’ ongelma (creating the problem) ja viimeisessä ratkaistaan se (solving the problem).

  1. Ensimmäisessä vaiheessa huomio herää: jotain on ’vialla’, tarkasteltavassa systeemissä joku osa tuntuu hassulta, muttei osata välttämättä tunnistaa mikä, kaikki palaset eivät vaan loksahda paikalleen.
  2. Toisessa vaiheessa - jotta saataisiin kuvaa tarkentumaan ja kirkastumaan - paljon turhaa ’hälyä’ prosessoidaan ja eliminoidaan. Se onnistuu vain ymmärtämällä ja oivaltamalla sekä analysoimalla dataa siten, että se saadaan ryhmittymään, jäsentymään ja järjestymään systeemiseksi kokonaisuudeksi.
  3. Kolmannessa vaiheessa - kun koko ekosysteemi on analysoitu ja kun siitä on tehty synteesi – kaikenlaiset signaalit voidaan nostaa esiin hälystä ja kartoittaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa.
  4. Neljännessa vaiheessa - kun systeemin tekijät ja ongelmat on kartoitettu – aletaan skenaroida ja testata ideoita sekä suunnitella ja panna toimeen ratkaisuja.

Tunnistamisprosessin jälkeen osa ideoista voidaan hylätä epätodennäköisinä ja osa hyväksyä mahdollisina. Mahdollisista voidaan rakentaa skenaarioita. Otaksuttavasti aina jää joukko potentiaalisia heikkoja signaaleita tarkastelun ulkopuolelle. Siksi on mahdollista, että suunnitteluprosessissa löydetään vielä uusia heikkoja signaaleita organisaation hyödynnettäväksi.

Coffmanin malli kuvaa sekä evoluutio- että innovaatioprosessia. Jos onnistuu löytämään aidon heikon signaalin ennen ketään muuta se voi avata kehitysikkunan epälineaariseen ja kumulatiivisesti paisuvaan innovaatioketjuun. Wygant & Markley (1988) kertovat kirjassaan etsintätekniikasta, jossa seurataan informaation elinkaarta kolmessa toisiaan seuraavassa vaiheessa. Idean kehittelyn avausvaiheessa informaatiota louhitaan kyseenalaistamisen ja ’rajatiedon’ kentiltä esimerkiksi taiteesta, scifistä ja vaihtoehtolehdistä. Diffuusiokehityksen kakkosvaiheessa eliitti omaksuu informaation ja sitä levitetään tiedelehdissä ja tutkimusraporteissa. Kolmannessa vaiheessa informaatio tarjoillaan suurelle yleisölle massamedian (sanoma- ja aikakauslehdet, radio, tv) kautta.

Heikko signaali elää usein vain hetken. Heikosta signaalista hyötymiseksi siihen on silloin tartuttava heti ja ainakin ennen kuin sen ennakoimaa ilmiötä voidaan tarkastella trendinä. Tämä koskee ennen muuta yrityksiä, jotka toimivat kilpailuasetelmassa. Igor Ansoff puhuu tässä yhteydessä aikatekijästä, eli siitä kuinka paljon aikaa on käytettävissä vastatoimenpiteisiin ennen kuin ongelma, ilmiö tai riski alkaa vaikuttaa haitallisesti toimintaan. Jos näkee kilpahevosen ontuvan tallin takana, siihen on reagoitava heti eikä  vasta lähdön jälkeen. Asia ei ole aina näin yksiulotteinen, vaikkeivat hevosmies ja vedonlyöjä voi muuhun malliin toimintaansa perustaakaan.

Kaikkien ei ole tarpeen tarttua havaittuun signaaliin heti. Voittaja ei liike-elämässä ole välttämättä se, joka reagoi ensimmäisenä. Toisena ja kolmantena olemisessa on omat hyvät puolensa. Tämä koskee etenkin uusien tuotteiden ja tekniikoiden käyttöönottoa ja kehittämistä. Yrityksen strateginen asema vaikuttaa reagointitoleranssiin. Markkinajohtajilla on rahamassia ja lihaksia odottaa palvelujen, tuotteiden ja konseptien kypsymistä. He voivat ostaa parhaat innovaattorit talliinsa, kun aika kypsyy. Microsoft ja SanomaWsoy eivät lyö vetoa, ne hankkivat talliinsa voittajahevosia.

Tulevaisuuden tutkimuksessa - kuten tutkimuksessa yleensäkään - kilpailuasetelma ei yksinomaisena toimi. Välitön heikkoon signaaliin puuttuminen johtaisi impulsiiviseen toimintaan. Kyseessä olisi silloin lähinnä reaktiivinen, ei proaktiivinen toiminta. Proaktiivista operointia on se, että heikot signaalit ensin luokitellaan ja analysoidaan jonkin harkitun kriteeristön perusteella. Tutkija joutuu tällöin käyttämään aikaansa signaalin ’purkamiseen’. Vasta kun signaalin merkitys on tunnistettu, voidaan tehdä järkiperäisiä päätöksiä. Epävarmuus ei yleensäkään vähene nopean tarttumisen seurauksena. Yhteiskuntatieteiden ’työkalujen’ tehtävä on tukea harkintaa kuten jo Max Weber opetti.

Valtaosa hevosmiehistä ja vedonlyöjistä seuraa aktiivisesti ja systemaattisesti ravituloksia, hevosia ja valmentajia. Mitä systemaattisemmin alan kehitystä seurataan, sitä todennäköisempää on, että aineiston joukosta voidaan löytää trendien katkoksia ja muita heikkoja signaaleita. Pitkän aikasarjan asiantuntijuus ja systemaattisuus on tärkeää, jotta osataan arvioida, mitkä asiat ovat todella uusia ja merkityksellisiä, mitkä vain lineaarisia tai syklisiä.

Hevosmiesten joukosta löytyy myös toinen ryhmä, joka vaikkei suhtaudukaan informaatioon torjuvasti, kieltäytyy seuraamasta valtavirtaa johtopäätösten suhteen. Veikkaaja – lehden vinkit houkuttelevat heidät pikemminkin toimimaan päinvastoin kuin suositellaan. Siinä on oma rationaalisuutensa. Uuden heikon signaalin havaitsemisessa on kysymys luovuudesta. Systemaattista etsintää tärkeämpää on olennaisen signaalin tunnistamiseen valmistautunut mieli, joka virittyy ennemmin eroihin ja yllätyksiin kuin trendeihin ja todennäköisyyksiin. Pelkällä systemaattisuudella penisilliini olisi jäänyt keksimättä.

Tulevaisuudentutkija tekee tulevaisuuskartan, johon sijoittaa sekä sattumalta löytyneitä että systemaattisen haun tuloksena havaittuja heikkoja signaaleja.  Herkkyys vahingossa tehdyille havainnoille ei ole haitaksi. Systemaattisen etsimisen rinnalla voi harrastaa vaikkapa ihmisten katselemista ja kuuntelemista työpaikoilla, junissa ja marketeissa. Toisaalta heikkojen signaalien etsintään on kehitetty useita systemaattisia menetelmiä (ks. Coffmanin malli edelle). Internet on rannaton informaatiovarasto ja (haku)robotit ovat väsymättömiä informaation hankkijoita ja seulojia.

Väkevimmät heikot signaalit perustuvat meemeihin, joilla on vastustamatonta ajan tilausta, joka tekee niistä kykenevän kopioitumaan. Sellaisia ovat kunkin aikakauden rationaliteettiin kiteytyvät perusideat ja niiden uudet yhdistelmät. Benchmarking –kuvauksista voi erottaa tarinatyypin, jossa heikko signaali löydetään herkimmin kulloisenkin asiantuntijuuden ja toimialan ulkopuolelta. Ennemmin sääntö kuin poikkeus on tilanne, jossa bisneksen ja vallan vartijat eivät hevin päästä uutta ja orastavaa vallitsevan toimintalogiikan muurien läpi.

Tulkinta

Koska heikko signaali harvoin sisältää yksiselitteistä informaatiota, sen voi tulkita eri tavoin. Tämä on jopa toivottavaa. Tulkintojen määrä riippuu siitä, kuinka laaja-alaisesti ilmiötä kyetään kyseenalaistamaan ja kytkemään muihin ilmiöihin. Vaihtoehdot eivät suinkaan levittäydy automaattisesti eteemme. Mieltämme hallitsee useimmiten vain yksi tai kaksi mentaalimallia kerrallaan. Ne joko sulkevat tai avaavat portin heikolle signaalille.

Torjumme heikon signaalin, joka ei ole omien uskomustemme mukainen. Silloin jätämme myös reagoimatta siihen. Näin käy yhtä hyvin arjen kuin professionkin näyttämöillä, sillä tutkijoidenkin on todettu olevan yleisesti perusajatustensa vankeja. Etsitään ja hyväksytään vain sellaista informaatiota, joka tukee omia uskomuksia, omaa paradigmaa ja omaa tutkijaryhmää. Jos mikään visio tai näkemys ei ohjaa informaation käsittelyä, ajatuksen ja toiminnan ohjaus siirtyy lähitilanteelle, hyötymismahdollisuudelle ja toisille ihmisille, jotka pyrkivät vaikuttamaan käyttäytymiseemme. Näistä vinkkeleistä tarkastellen heikko signaali on omaksuttavissa, jos siitä ei ole haittaa ja vastusta tai kun siitä on ilmeistä hyötyä.

Vallitsevaa rationaliteettia vahvistavanakin heikko signaali saattaa lisätä muutoksen ja riskien ottamisen halukkuutta, ja näin lisätä heikon signaalin ennakoiman asian toteutumisen todennäköisyyttä. Uskomukset muuntuvat - vaikkakin hiljalleen - vahvistuvien heikkojen signaalien ja niiden aktiivisen tulkinnan kautta. Popperilaisissa yhteisöissä pidetään arvokkaana uskomusten asettamista alttiiksi kritiikille. Silti oman teorian kumoavan tiedon vastaanottaminen on useimmiten kivulias prosessi. Uusi tieto hyväksytään aluksi vain hiljaisena, joka vasta vähitellen muuntuu julkilausutuksi tiedoksi.

Toisinaan uusi tieto on suorastaan pakko omaksua, vaikka se olisi vastenmielistä. Tehtaiden omistajat eivät välttämättä luovu saastuttavista prosesseista sen vuoksi, että saastuttamattomuus on heidän uskomustensa ja tarkoitustensa mukaista, vaan silkasta painostuksesta. Ei siis siksi että maisema pilaantuu vaan siksi että maine pilaantuu. Vasta jälkimmäinen vaikuttaa suoraan liiketoimintaan ja -vaihtoon.

Signaalin merkittävyys ja omaksuminen ovat kaksi eri asiaa. Heikko signaali voi olla merkittävä mutta hankalasti vastaanotetteva. IBM:lle Applen ensimmäinen mikrotietokone oli tärkeä, mutta vaikeasti omaksuttava heikko signaali. Kesti pitkään ennen kuin graafiseen käyttöliittymään (Windows) todella uskottiin. Samalla tavalla William Gates aliarvioi internetin. Microsoftille siitä ei silti ollut mainittavaa haittaa. Sen koko ja asema ovat taanneet sen, ettei paluu autotalliin ole ollut tarpeen eikä edes mahdollinen. Microsoftia ei painostanut verkkoon kuluttajien paheksunta vaan se, että itse liiketoiminnan muodot ovat yhä lisääntyvästi siirtyneet verkkoon. Gates ’bongaa’ vain vahvoja ja voimakkaita signaaleita. Heikot hän jättää sovinnolla heikommille.

Diffuusio

”Ympäristömme suorastaan pursuaa heikkoja signaaleja. Vaikeus on relevanttien signaalien erottaminen ’kohinan’ seasta. Parhaimmin relevantit signaalit pystyy erottamaan, jos tuntee hyvin alan, josta on etsimässä näitä signaaleja. Esimerkiksi siis lääkäri voi tunnistaa parhaiten kiinnostavat signaalit lääketieteen alalta, polymeeri-kemisti taas vaikka uusista materiaaleista.”

Havaitseminen ja siihen kytkeytyvä oivallus ovat olennainen osa heikon signaalin tarinaa. Signaali syntyy vasta jonkun kokemana. Kokemisen myötä se voi kehittyä toiminnan ja vaikuttamisen kohteeksi. Vahvistumiseen tarvitaan kriittistä massaa, joka voi syntyä Jouvenelin (1967) termein vasta projektin käynnistämän prosessin myötä. Heikko signaali edellyttää toimintaa joko vahvistuakseen tai tullakseen estetyksi. Hevoset eivät toiminna tai toimimattomuden takia lakkaa juoksemasta ja voittamasta, mutta voitot jäävät kyllä saamatta. Signaali kohdistuu siis hevosmiehen tapauksessa vedonlyömiseen, ei niinkään ravikilpailun tulokseen, vaikka siihen kohdistuva vinkki juuri on signaalin sisältö. Merkitys syntyy vasta kun tämä informaatio yhdistyy vedonlyönnin (hyötymisen) mahdollisuuteen. Heikon signaalin tulkittu tulos on tässä mielessä enemmän sosiaalinen kuin objektiivinen ilmiö.

Monta heikkoa signaalia ja ideaa on tukahdutettu ihmisen historian aikana, koska ne ovat olleet ristiriidassa yleisten mentaalisten mallien tai joidenkin ihmisten tai ihmisryhmien etujen kanssa. Jos diffuusion kriittinen massa ylittyy, heikkoa signaalia ei enää pystytä vaimentamaan. Käynnistyvä kehitys voi olla eri näkökulmista hyvää tai pahaa, jälkimmäisestä esimerkkinä mainittakoon toista maailmansotaa ennakoineet sotaan johtaneet muutokset yleisissä ilmapiireissä. Sopiva yhdistelmä revanssihenkeä, maksamattomia kalavelkoja, sosiaalisia väkivaltamekanismeja, hierarkiaa tukevia mentaalimalleja, isolaatiota ja pyrkimystä sopuisiin ratkaisuihin loi kokonaissysteemin, joka toteutti maailmanpalon. Ilmeisesti jokaisessa ajassa muhii samantapaisia aineksia (signaaleita) hyvään ja pahaan. Signaaleja ja systeemejä ’lukemalla’ mahdollisia kehityskulkuja voi skenaroida ja ennakoida.

Tulevaisuus tulee mutta sitä myös tehdään. Samalla tavalla heikot signaalit tulevat ja menevät, mutta niihin kiinnittyy myös mahdollisuus sekä vapaamatkustaa että vaikuttaa tulevaisuuteen. Tämä väite pätee ainakin yhteen osaluokkaan heikkoja signaaleja: niihin joiden viittaaman ilmiön toteutuminen riippuu useiden toimijoiden oppimisesta. Jos ei ole todellisia mahdollisuuksia yhdessä oppimiseen ja siitä seuraavaan tulokselliseen yhteistoimintaan, heikot signaalit jääjät ankaristakin ponnistuksista huolimatta vahvistumatta tai torjumatta. Esimerkkejä yhteistoiminnan puutteesta ovat olleet lukuisat alistettujen (orjien, talonpoikien) kapinat eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Ennen työväenliikkeen nousua 1800 -luvulla mitkään niistä eivät kyenneet syrjäyttämään eliittejä.

On tietysti luonnontodellisuutta, johon ei voi suoraan vaikuttaa. Oppimistehtävä on silloin toisenlainen. Pyörremyrskyä on mahdoton estää, vaikka kuinka puhellettaisiin yhteen hiileen. Sen vaikutuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. On kenties jossain määrin mahdollista löytää varhaisia heikkoja signaaleita tulevasta maan järisemisestä, jolloin se voidaan ennakoida. Enemmän merkitystä on sillä, että mannerlaattojen sauma-alueilla yleensä ja koko infrastruktuurin leveydellä varaudutaan maanjäristysriskiin etenkin asutus- ja rakennuspolitiikan keinoin. Siihen ei tarvita heikkoja signaaleita, vahvat riittävät.

Tavalla tai toisella olennaisen heikon signaalin on vahvistuttava ajan myötä,  muuten signaalin ennakoima ilmiö ei saata osoittautua tärkeäksi ja vaikutuksiltaan laajaksi. Muutossignaali ’elää ajassa’ ja odottaa löytäjäänsä. Siitä on lukuisia esimerkkejä innovaatioiden historiassa. Samanlaisia keksintöjä on tehty usein eri puolilla maailmaa kutakuinkin samanaikaisesti toisista tietämättä. Myös yhteiskunnallisessa kehityksessä heikko signaali viittaa usein ajan yleisiin kehityspiirteisiin, jotka ovat tuskin vältettävissä. Nationalismin ja natsismin nousua ei kyetty pysäyttämään, vaikka heikkoja signaaleita oli ilma mustanaan. Jos trendi nousee, se nousee monen yhtäaikaisen ilmiön seurauksena eikä vaikuttaminen yhteen tai muutamaan muuttujaan pysty kampeamaan kehitystä toiseksi. Tällaisia vastustamattomia trendejä nimitetään megatrendeiksi.

Usein signaali ei ole itse asia eikä edes sen oire vaan vain ennakkoaavistusta monien asioiden toisiinsa kytkeytymisestä. Aavistus vahvistuu, kun trendi vahvistuu.

Heikko signaali ei saa aikaan trenditermiikkiä itsekseen, ilman toimijoita. Vaikka heikko signaali välittäisi yhä useammalle informaation tarjolla olevasta mahdollisuudesta, se ei automaattisesti merkitse, että mahdollisuuteen tartutaan.

Luonnostelua heikkojen signaalien metodiksi

H. Igor Ansoffin edustama strategiakoulukunta korostaa suunnitteluprosessin keskeisyyttä. (Kaivo-oja 2002) Tällaisessa suunnittelussa on olennaista tavoitteiden asettamisen lisäksi ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön auditointi, jossa analysoidaan tunnistettavien trendien ohella vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja skenaarioina ja heikkojen signaalien paljastamina epäjatkuvuuksina. Kolmas vaihe on tulosten analysoiminen ja kiteyttäminen levitettäväksi koko yhteisön käyttöön. Sama perusprosessi voidaan yleistää heikkojen signaalien – kuten muunkin tulevaisuusluotaamisen – metodivaiheistukseksi olipa kussakin vaiheessa käytetty toteutustekniikka mikä tahansa.

Ansoff-prosessin vaiheet löytää myös Wendy Schultzin (2002) metodiehdotuksen taustalta. Hän on on kiinnittänyt huomiota siihen, heikkojen signaalien metsästys edellyttää kykyä yhdistää näennäisesti toisistaan riippumattomia ilmiöitä keskenään. Näistä lähtökohdista Schultz on konseptoinut heikkojen signaalien ja villien korttien jäljittämisen prosessin seuraavasti:

  1. valitse hyvin erilaisia informaation lähteitä: 5-9 lähdettä erityisaloista arkisen toiminnan lähteisiin, esimerkiksi täysin eri alojen aikakaus- ja tiedelehtiä,
  2. luo muutostarkastelun tietokanta, jotta pysyt itse ajan tasalla muistiinpanoissasi ja voit seurata muutosten kulkua, ja
  3. arvioi skannauksen osumia: Onko tämä todella uutta subjektiivisesti vai objektiivisesti, eli onko tämä kokonaan uutta vai onko jotain jo yhdellä alueella tai yhdessä ympäristössä tuttua ja tunnettua sovellettu aivan uuteen ympäristöön tai alueelle? Vahvistaako, tasapainottaako vai heikentääkö tämä heikko signaali tai villi kortti jo olemassaolevia rakenteita tai ilmiöitä? Mihin muihin ilmiöihin tämä liittyy?  Mikä on ilmiön toteutumisen todennäköisyys? Millä todennäköisyydellä tästä tulee trendi? Millä aikaperspektiivillä tästä tulee trendi?

Ansoff kuvaili 70-luvulla heikot signaalit yrityksen tai yhteisön sisäisiksi tai ulkoisiksi varoitusmerkeiksi. Ne ovat siis tapahtumia tai kehityssuuntia, jotka ovat siten heikkoja, että niiden vaikutuksia on vaikea tunnistaa ja määrittää. Heikkojen signaalien tunnistaminen on tärkeää, jotta strategisessa työskentelyssä kyettäisiin ottamaan huomioon ympäristön turbulenssista aiheutuvat epälineaariset muutokset. Hiltunen (2000) pelkistää kaksi strategista signaalilajia. Heikot signaalit ovat …

  1. aikaista informaatiota jostakin mahdollisesta tapahtumasta, joka ei ole vielä konkretisoitunut (esimerkiksi varhainen tutkimustieto), tai
  2. muutoksen ensioireita. Tuleva tapahtuma ei ehkä itsessään ole näkyvä, mutta se voi ’oireilla’ eli antaa itsestään merkkejä, joiden perusteella on mahdollista ennakoida muutos.

Heikoiksi signaaleiksi voivat kehittyä täysin yllättävät ja ennakoimattomat tapahtumat ja ilmiöt. Toisaalta sellaiset ilmiöt, jotka ovat hyvin tiedossa saattavat tuottaa yllättäviä ja suunnittelemattomia seuraamuksia, joita ei ole kyetty ennustamaan. Internet on tästä mainio esimerkki. Sotilaallisen ongelman vain puolittain onnistunut ratkaisuyritys johti prosessiin ja sovelluksiin, jotka ovat muuttaneet ja muuttavat edelleen tuntemaamme maailmaa joka suunnassa. Perinteisempi arvaamattomuus liittyy vielä tätä kirjoitettaessa avoimeen Irakin kysymykseen, jonka taustalla ovat mm. kysymykset terrorismista ja yksinapaisesta maailman järjestyksestä. Ei tarvitse olla Delfoin oraakkeli arvatakseen tulevaan kehityksen liittyvän ennustamattomia elementtejä, joita yksikään poliittinen analysoija tai kommentaattori ei ole etukäteen kyennyt ennakoimaan.

Heikkojen signaalien metodissa on hyvä ottaa huomioon molemmat Ansoffin ja Hiltusen kuvaamat strategiaversiot kuten myös yleinen strategisen suunnittelun vaiheistus sekä Schultzin metodimalli. Aikaisen informaation pyydystystä pohjustetaan ideaskannauksella, jota voisi nimittää meemianalyysiksi. Uudet signaalit eivät sen mukaan perimmiltään perustu johonkin konkreettiseen tapahtumaan vaan tapahtumien taustalla vaikuttavaan ohjaavaan ideaan (idearationaliteettiin), jonka perusteella tapahtumat saavat tietyn muodon. Kun heikko ideahahmoehdokas on tunnistettu, sitä voidaan lähteä verifioimaan tai falsifioimaan empiriasta eli etsimään varsinaista heikkoa signaalia. Onko tapahtumain virrassa todistusaineistoa signaalin tai signaalien olemassaolosta ja mahdollisesta vahvistumisesta?

Heikon signaalin etsintä rajataan tiettyyn ideamaailmaan, jonka metodina käytetään meemimanipulaatiota. Meemianalyysi perustuu paitsi memetiikkaan metaforalähteenä myös systemaattiseen dialektiseen dekonstruktioon, jossa aikakausiajattelun pohjalta seulotaan esiin vallitsevan ajatustavan haastavia ideoita. Trendianalyysin avulla voidaan erotella heikot ja vahvat tulevaisuussignaalit toisistaan.

Kuva 2. Heikon signaalin jatkokehitys (Molitor 1977; Wendy Schultzin kalvot, huhtikuu 2002)

Kuvan metodiketjutus kertoo siitä, että heikon signaalin elinkaareen kuuluvat metamorfoosit. Heikosta signaalista kehittyy vähitellen vahva signaali, jonka tunnistaminen ei enää tuota vaikeuksia juuri kenellekään. Samansuuntaisista heikoista ja vahvoista signaaleista voi rypästyä trendi, joiden mammuttimuoto on megatrendi. Trendi tarkoittaa pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuvaa tarkasteltavan ilmiön yleinen kehityssuuntaa tau suuntausta (Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. Metodix http://www.metodix.com). Megatrendin ja trendin välinen ero ei ole aina kovin selvä. Voidaan ajatella, että silloin on kysymyksessä megatrendi, kun ilmiötä voidaan kuvata kehityksen suurena linjana, aaltona, joka sisältää globaalin tason vaikutuksia ja alailmiöitä.

Luonnosteltu heikkojen signaalien metodi sisältää täydellisessä versiossaan seuraavat vaiheet:

  1. ongelma- tai ilmiökuvaus: tarkasteltavan ongelman tai ilmiön valinta ja kuvaus (analyysin kohde),
  2. systeemianalyysi, nykytila-analyysi: tarkasteltavan ongelman tai ilmiön systeeminen kuvaus (systeemin osat ja relaatiot),
  3. trendianalyysi: systeemin toimintaympäristön kuvaus (trendit ja megatrendit),
  4. arvoanalyysi: luodaan kuvaus yhteisön arvoperustasta,
  5. meemianalyysi: (de)konstruoidaan ideoita, joilla voi olla tilausta ajassa ja merkitystä tarkasteltavan ilmiösysteemin kannalta,
  6. meemivalinta: seulotaan idea-aineistoista ne, joita halutaan lähemmin tarkastella,
  7. signaalien metsästys: etsitään tapahtumista ja empiriasta meemiskannatuiden ideoiden jälkiä ja merkkejä (signaaleita) ,
  8. signaalien lajittelu trendianalyysin avulla: luokitellaan signaalit vahvoihin (trendit) ja heikkoihin,
  9. heikkojen signaalien arviointi delfoin tai muun asiantuntijametodien avulla: argumentoidaan, analysoidaan ja luokitellaan löydökset,
  10. skenaarioiden luonti: rypastetään aineiston pohjalta skenaarioita neljä skenaariota: nykymalliin (trendit), paluu entiseen (historia), katastrofimuutos (heikot signaalit) ja kehitysmuutos (heikot signaalit),
  11. vision eli halutun tulevaisuuden luonti: luodaan yhteisön tulevaisuusvisio, ja toimintatutkimuksellinen prosessipolku nykytilanteesta kohti visiota,
  12. seuranta ja arviointi: luodaan iteratiivinen arvioinnin ja seurannan järjestelmä, jonka avulla kehitystyöstä tulee systemaattista ja jatkuvaa.

Heikkoa signaalia voi metsästää kuten muitakin tulevaisuuden olioita. Saalis tulee tai ei tule näkyviin vasta sitä mukaa kun tulevaisuus vaihtuu nykyhetkeksi ja siitä saman tien menneisyydeksi. Heikko signaali on olemassa tulevaisuudessa mahdollisuutena, jota kannattaa vanhan sanonnan mukaan pyytää, vaikkei saisikaan. Mielekästä on altistua vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien kirjolle ja tehdä niiden suhteen valintaa. Tässä suhteessa tulee pohdittavaksi, mikä osa tulevaisuusmaastosta talttuu kulttuurimuokkaukseen ja mikä osa toteutuu invarianttien luonnonlakien mukaisesti.

Heikoista signaaleista voi ketjuttua trendejä ja megatrendejä, mutta sitä useammin niitä versoo pitkien ja voimakkaiden megatrendien suuntaisina marginaalivoimina ja –havaintoina. Ne eivät silloin ui vastavirtaan, vaan signaloivat murroksen vähittäisestä purkautumisesta. Maaseudun politiikka oli 50-luvulla maatalouspolitiikkaa, 70-luvulla aktiivista aluepolitiikkaa ja 90-luvulta lähtien voidaan kai puhua autetusta elinkeinopolitiikasta, jossa pyritään aluekeskusten kautta vastustamaan alueiden tyhjentymistä. Tuki keskuksille on pyritty ohjaamaan markkinavoimien ja megatrendien suuntaisesti. ”Älykkäät alueet” ovat tätä kautta kyenneet vahvistamaan aluksi heikkoina signaaleina esiintyneitä potentiaalejaan. Tässä mielessä heikko signaali lähenee innovaation käsitettä.

Lähteet ja viitteet

  1. Kuusi, O., Hiltunen, E. & Linturi, H. (2000) Heikot tulevaisuuden signaalit. Metodix http://www.internetix.fi. Futura 2000.
  2. Rubin, A. (2002) Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. Metodix http://www.metodix.com.
  3. Katso artikkeli Kollaboristinen pedagogiikka.
  4. Tulevaisuudentutkimus Mannermaa Oy. Internetissä http://www.netti.fi/~ttmanner/sanasto.htm.
  5. Mannermaa, M. (1999) Tulevaisuuden hallinta – skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY. Porvoo.
  6. Godet, M. (1994) From Anticipation to Action, A handbook of strategic prospective, UNESCO publishing. Pariisi.
  7. Yritysten strategisessa suunnittelussa niiden toimintaympäristön muutoksia ennakoivilla ns. heikoilla signaaleilla on kasvava merkitys nopeasti muuttuvassa maailmassa. Heikot signaalit kertovat uudesta, jota ei vielä ole tulossa ja josta on vain vähän tietoa. Näiden signaalien osalta ei ole tietoa muutoksen tulemisen aikajänteestä tai ylipäätään sen todennäköisyydestä. Yhteisön kannalta nämä signaalit on kuitenkin syytä ottaa huomioon. Osa heikoista signaaleista (engl. early warning signal) on vahvempia ja ne kertovat tulevista muutoksista, joiden aikajännettä voidaan arvioida ja joihin on organisaation toiminnassa panostettava ja jotka on otettava strategisessa suunnittelussa huomioon.
  8. Coffman, B. (2003) MGTaylor. Internetissä http://www.mgtaylor.com/mgtaylor/archive/bryncoff.htm.
  9. Leif Åbergin kotisivu http://www.valt.helsinki.fi/staff/aberg/.
  10. Coffman, B. (1997)Weak Signal® Research. January 15, 1997. Internetissä http://www.mgtaylor.com/mgtaylor/jotm/winter97/wsrintro.htm.
  11. Argumentoivan delfoi-tekniikan erityisenä tavoitteena oli tuottaa perusteita eriäville näkemyksille. Tässä suhteessa tutkimus ei tuottanut pettymystä. Paitsi että panelistien arviot väitteiden validiteetista ja tärkeydestä jakautuivat, he myös esittivät laatuisia perusteluja eriäville näkemyksilleen. Arviot väitteiden validiteetista ja tärkeydestä jakautuivat paljolti siksi, että heikoille signaaleille voidaan antaa erilaisia määritelmiä eri näkökulmista. Sama henkilö voi hyväksyä sekä väitettä tukevia että sitä vastustavia näkökohtia. Kaksi henkilöä voi myös hyväksyä saman väitteen eri perusteilla. Kukin voi rakentaa varsin seikkaperäisen oman tulkintansa tai määritelmänsä heikoille signaaleille lähtien väitteiden ja argumenttien muodostamasta merkityskartasta. Esimerkiksi joku voisi ottaa kantaa heikon signaalin objektiivisuuteen (väite 1) siten, että lievästi vastustaa heikon signaalin määrittelyä objektiiviseksi (validiteetti –1) pitäen kuitenkin objektiivisuuskysymystä hyvin tärkeänä heikon signaalin määrittelyn kannalta (tärkeys +2). Perusteluista hän on valmis hyväksymään kaikki objektiivisuutta vastustavat argumentit, mutta kannanottoa lieventävänä näkökohtana myös objektiivisuutta tukevan argumentin.
  12. ”Heikon tulevaisuussignaalin uskottavuudelle on keskeistä, että se on peräisin luotettavasta lähteestä (asiantuntijalta) ja vain asiantuntijat havaitsevat heikkoja signaaleja. Heikko tulevaisuussignaali ei riipu tulkitsijasta eli on objektiivinen ilmiö. Heikko tulevaisuussignaali ennakoi tulevaisuutta radikaalisti muokkaavia prosesseja ja se sisältää merkin, johon on välittömästi tartuttava. Heikko tulevaisuussignaali vahvistuu itsestään ajan myötä, sillä se on yleinen nouseva trendi.”
  13. Kommunikaatiotieteissä voidaan parantaa tilannetta analysoimalla heikon signaalin tunnuspiirteita ja tukeutumalla todennäköisyyslaskentaan.
  14. Hiltunen, E. (2000) Heikot signaalit ja tulevaisuuden ennakoiminen. Julkaisematon käsikirjoitus.
  15. Wygant and Markley (1988) Information and the Future: A Handbook of Sources and Strategies. Greenwood Press.
  16. Heikkoja tulevaisuussignaaleja voidaan tehokkaasti tunnistaa ja hyödyntää systemaattisen monitieteisen dialogin avulla. Prosessi voidaan vaiheistaa seuraavasti: (1) olennaisten ulkoisten ja sisäisten tekijöiden tunnistaminen, (2) tekijöiden seuraaminen, (3) heikkojen signaalien tulkinta, (4) toimenpidesuositukset, (5) toimenpiteet, ja (6) seuranta ja valvonta.
  17. Elina Hiltunen suosittelee varsinkin tiedeyhteisöjen ja yritysten sivuja, joissa yleensä tarkoituksella lähetetään suurelle yleisölle "heikkoja signaaleja" mahdollisista tulevista tuotteista. (ks. esim. http://www.design.philips.com/vof/toc1/home.htm). Myös keskusteluryhmistä ja muutenkin "kuuntelemalla" kansan puheita voi saada esille mielenkiintoisia tulevia kehityssuuntia. Leif Åberg puhuu tässä yhteydessä myyttianalyysista. Tarinan mukaan öljy-yhtiö Shell pystyi ennakoimaan Iranin islamilaisen vallankumouksen paljon ennen mahtimaiden tiedustelupalveluja seuraamalla kansan keskuudessa kerrottuja tarinoita.
  18. Hiltunen, E. Internetissä  http://www.maaseutuplus.net/tulevaisuuden%20ennakointiin.doc.
  19. de Jouvenel, B. (1967) The Art of Conjecture. Weidefeld and Nicolson. London.
  20. Kaivo-oja, J. (2002) Tulevaisuuden tekeminen strategisen ajattelun valossa. Teoksessa Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovellukset. (toim. Kamppinen, Kuusi, Söderlund) . 228-230
  21. Wendy Schultzin kalvot, huhtikuu 2002.
  22. Katso artikkeli Verkossa ja verkostoissa
  23. Katso artikkeli Meemimanipulaatio.
  24. Senge käyttää nimitystä ohjaava idea kuvaamaan jokaisessa organisaatiossa esiintyvää toimintamallia. Tapa toimia ei voi muuttua ennen kuin sitä ohjaavat ideat muuttuvat.

 

 

Ajankohtaista
26.1.2012Monitieteiselle oppimistutkimukselle miljoonarahoitus Tekesiltä / Multidisciplinary research project on learning receives seven-figure funding from Tekes

CICERO Learning -verkoston, Helsingin yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston Porin yksikön Finnable 2020 -hankkeelle on myönnetty miljoonarahoitus. Finnable -hankkeessa luodaan oppimisen ekosysteemi, joka mahdollistaa oppimisen missä tahansa.

Lue lisää
25.11.2011Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen 14. kesäkonferenssi

Tutu-keskuksen 14. kansainvälinen kesäkonffa järjestetään Turussa ensi keväänä eli 6.-8-6.

Lue lisää
9.11.2009PDF raporttien luonti korjattu

Olemme korjanneet PDF muotoisten raporttien luonnissa esiintyneen ongelman.

Lue lisää